5.3.2006 - Risto Pohjanpalo

Tuomas Pohjanpalo oli keskipohjalainen merkkimies

Kolmesta Friisin, sittemmin Pohjanpalon veljeksestä - Tuomas, Juhani ja Matti - vanhin eli vuonna 1861 syntynyt Tuomas oli kaikista kuudesta sisaruksesta selvästi yhteiskunnallisesti aktiivisin ja muutenkin energisin.

Veljesten työnjaossa Juhani toimitusjohtajana keskittyi johtamaan Weljekset Friisein konepajaa ja valimoa ja Matti puolestaan köysitehdasta. Tuomas sen sijaan oli yhtiön kauppamies ja yhteiskuntasuhteiden hoitaja. Hän matkusti Pietarit ja Tukholmat hankkimassa tilauksia ja etsimässä yhteistyökumppaneita ja saikin melkoiset kontaktit.

Hänen kirjeenvaihdossaan vilahtelee maamme itsenäisyyden alkuvuosikymmenten merkkimiehiä: tehtaanjohtajia, patruunoita kuten Raf. Haarla, Fritiof Tikanoja, Siivertti Santaholma, poliitikkoja kuten Kyösti Kallio, Jalo Lahdensuo jne.

Tuomas Friis syntyi vuonna 1861 Himangan Pöntiössä, jossa perhe tuolloin asui. Suku muutti nimensä Pohjanpaloksi vuonna 1906. Lapsuutensa ja nuoruutensa hän kuitenkin vietti Kalajoella, jonne isä Johan siirtyi lukkariksi. Koulunsa Tuomas kävi Kokkolassa, jossa hän suoritti ruotsalaisen alkeiskoulun ja yläalkeiskoulun - suomalaisia kun ei ollut - ja myöhemmin Oulussa kauppakoulun samoin kuin Juhani-veljensäkin.

Veljesten kaupallinen ja teollinen toiminta ei ehkä ollut yllättävää, kun tuntee heidän taustaansa ja sukujuuriaan. Kalajoella oli jo kauan ennen heidän aikojaan toiminut useita pientä metalliteollisuutta harjoittaneita talollisia, joista nimekkäimpänä Olli Helander poikineen. Helanderien messinkitöitä: kynttilänjalkoja, kattokruunuja, mortteleita ym. myytiin sekä kotimaan markkinoilla että Pietarissa. Juhanin oltua oppipoikana sukulaismiehensä Leander Helanderin pajassa, ei ole yllättävää, että hän jo 17-vuotiaana aloitti oman teollisen toiminnan.

Isä-lukkari, Johan Pohjanpalo oli jo oman toimensa ohella harjoittanut kauppaliikettä ja tähän liikkeeseen lähti mukaan myös Tuomas. He ostivat ja myivät lähes mitä irti saivat: nahkoja, niistä valmistettuja tuotteita, valutuotteita, taontatuotteita, tervaa, tärpättiä, puutavaraa.

Tuomas ja Neena Pohjanpalo olivat molemmat
kalajokisia ja monitoimisia kotiseutuystäviä.

Kaupankäynti kuitenkin ilmeisesti näytti huonommin tuottavalta kuin oma tehdas, ja niinpä kauppaliikkeen viimeinen kopiokirja päättyykin sanoihin "Olemme lopettaneet kauppaliikkeen ja siirtyneet mässingiä walamaan". Vanhin veli Tuomas lopetti siis tässä vaiheessa kaupanteon ja siirtyi osaltaan toimimaan veljensä Juhanin jo hyvään vauhtiin saamaan metallipajaan, jonka toimintaan myös lukkari-isä osallistui.

Puolisokseen Tuomas Pohjanpalo otti kalajokisen valtiopäivämiehen ja talollisen Jaakko Merenojan Neena-tyttären vuonna 1884. Avioliitto oli lapseton.

Tuomas Pohjanpalo oli siis aktiivinen paitsi oman yhtiönsä asioissa ja kehittämisessä, myös yhteiskunnallisissa asioissa. Kokkolassa ja Keski-Pohjanmaalla ei juuri sellaista hanketta ollut, mihin hän ei olisi osallistunut. Hän oli mukana perustamassa kouluja, pankkeja, sanomalehti Kokkolaa, Keski-Pohjanmaan osuuskauppaa, jopa maanviljelysseuraa. Tuomas Pohjanpalo oli mukana suojeluskuntatoiminnassa ja sitä ennen siis vapaussodan aikaisena insinööripiirin aluepäällikkönä. Hän oli yhden kauden kansanedustajanakin Suomalaisen puolueen riveissä tietenkin ja myöhemmin harras kokoomuslainen.

Suomalaisuusaate oli Tuomas Pohjanpalossa voimakas ja niinpä hän suomenkielisten koulujen lisäksi perusti myös yhdistyksen Kokkolan Suomalaiset. Tuomas Pohjanpalon ajamia hankkeita olivat Ykspihlajan sataman kehittäminen ja Kokkolan-Suolahden ratahanke, joka ei koskaan toteutunut, mutta johon Tuomas uhrasi aikaansa, voimiaan ja runsaita yhteiskuntasuhteitaan.

Ykspihlajan vanhaa sisäsatamaa nähtynä Friis-Pohjanpalojen rannasta. Kuva sukualbumista.

Oman liikkeen asioiden ja tärkeimpien luottamustehtävien lisäksi hän ennätti hoidella pienempiäkin asioita, kuten murresanojen ja aikalaiskuvausten keräämistä - ja lääkekirjan käsikirjoituksesta hänelle on kiitoskortin lähettänyt kirjastonhoitaja Volter Kilpi Turun yliopiston kirjastosta. Tuomas Pohjanpalon ansioihin kuuluu myös kahden vanhan tykin hankkiminen puolustusministeriöltä Kokkolan suojeluskuntatalon, Vartiolinnan eteen. Siellä ne tykit eivät tosin enää ole, ne siirrettiin 1970-luvulla vanhan museon sisäpihalle. Syytä siirtoon ei ole tiedossa.

Tuomas Pohjanpalosta tuli
Suomen ensimmäinen
talousneuvos.

Tuomas Pohjanpalosta tuli maamme ensimmäinen talousneuvos. Sinänsä hienoa titteliä varjostaa näin jälkikäteen hänen kirjeenvaihdostaan löytyvä tieto, että hän joutui tästä useiden merkittävien tuttaviensa hänelle esittämästä tittelistä maksamaan leimaveroa kuusituhatta silloista markkaa.

Tuota rahaa ei vain juuri silloin sattunut löytymään, ja niinpä hän kirjoittaakin sisäministeriön kansliapäällikölle (tuttavalleen) tiedustelun siitä, kuinka paljon maksuaikaa tittelin lunastamiselle myönnetään. Vastaus oli, että maksu on hoidettava viimeistään kesäkuun loppuun mennessä.

Tuore talousneuvos sai kuitenkin taloutensa tolalleen vasta syksyllä ja niinpä kirjekansiossa on syyskuulle päivätty leimaverosuoritus valtiollisesta arvonimestä. Ilmeisesti venytetty maksuaika ei kuitenkaan hanketta kaatanut, koskapa talousneuvoksen arvo tuli käyttöön.

Tuomas Pohjanpalo kuoli Kokkolassa 27.2.1933. Hänen hautansa on Kalajoen kirkkomaalla. Komean obeliskin suunnittelija ei ole tiedossa.